Kunnes viimein eräänä iltana, Göteborgissa pienellä kujalla
lasisilla silmillään tuijotti lumisadetta
ja kun maa muuttui valkoiseksi, hän muuttui vanhaksi
hän repi ranteensa auki ja lumeen kirjaimin punaisin
nimensä kirjoitti.

Sinä aamuna kun hän heräsi, sairaalassa sidottuna selällään
ja seiniä valkoisia katseli, eikä tuntenut enää siipiään
Oli kiinni saanut raaka tuuli idästä, joka tanssittaa vanhoja luurankoja
ja ne pirut pyörii nyt hänen silmissään, eikä kestä niitä selvänä katsella."
(Sir Elwoodin Hiljaiset Värit)